Adrianon baarista herkkuruokaa lapsille

70-luvun alussa meillä oli tili Adrianon Baarissa Lappeenrannassa. Olin 12 vuotias ja sisareni 14. Olimme muuttaneet Lappeenrantaan ja vanhempamme asuivat ja työskentelivät eri paikkakunnilla ennenkuin koko perhe muutti Lappeenrantaan.

Minä ja sisareni asuttiin perhetutun kortteerissa Lappeenrannassa. Perhetutun keittotaidot olivat varmaan sota-ajan peruja, koska isämme sopi heti meidän lasten kanssa että saamme käydä syömässä Adrianon luona - asia sovittu. Osasimme jo ravintolaetiketin, asiassa ei ollut meille mitään ihmeellistä. Söimme yleensä Adrianon hellässä huomassa klo 16-18 ennen "ravintolaporukkaa". Ja Pizza ja spaghetti hyvällä kastikkeella olivat siihen aikaan huippua verrattuna ruskeakastike läskisoosiin ja verilettuihin ym:n ns. normaaliin kidutus-safkaan.

Adriano piti meistä hyvää huolta, isämme kävi maksamassa laskun varmaan hyvien tippien ja kiitosten kera. Kun koko perhe muutti Lappeenrantaan jatkoimme Adrianon ravintolassa syömistä silloin tällöin. Aina ihanaa ruokaa ja läsnäoloa. 40 vuotta myöhemmin satuimme muistelemaan äitini kanssa Lappeenrannan aikoja. Hänellä ei ollut aavistustakaan että isämme oli järjestänyt meille tilin Adrianon ravintolaan. (Tili ruokakaupassa, paperi-, kirja- ym kaupassa oli silloin ihan normaalia) . Minä en muistanut miksei mutsille silloin kerrottu että kortteerirouvan ruoka oli sellaista ettei isämmekään olisi sitä syönyt.

Sopimus Adriano-isä-lapset piti. Mutsille ei kerrottu. Eli vasta 40+ vuotta myöhemmin äitini ymmärsi miksi 70-luvulla herra Adriano oli halannut häntä ja iloinnut rouva X:n tapaamisesta vihdoinkin kun koko perhe tuli syömään.
-matkamies

Kuvia