Lämpimät terveiset entisille työntekijöille!

Ensimmäinen oikea, vakituinen työpaikkani oli ravintola Coq Au Vin:ssä Hotelli Helkan yhteydessä. Olin ensin käynyt saman omistajan Piccolo Mondossa opettelemassa mitä on tarjoilla hullunmyllyssä (jos täällä pärjää, pärjää missä vaan sanottiin kun tulin töihin) ja sitten siirryin rauhallisempaan hotelliympäristöön.

Pidin kovasti breku eli aamiaisvuoroista kun sai nousta aikaisin puuron ja kananmunien keittoon. Aamut menivät liukkaasti, joskus oli todella haipakkaa kun hotelli oli täysi ja joku henkilökunnasta sairastui niin ettei tilalle ehtinyt saada tuuraajaa. Muistan kerran kuinka olimme kaksistaan ja juoksimme hiki hatussa, emme ehtineet tiskata joten aamiainen tarjoiltiin paperilautasilta, muovimukeista ja nautiin muovilusikoilla. Tiskivuori oli järkyttävä.

Hotellin ravintolassa työskentely on hauskaa koska ihmiset ovat yleensä lomalla ja hyväntuulisia. Lisäksi pääsin puhumaan englantia ja kommunikoimaan kaikin mahdollisin keinoin kun yhteistä kieltä ei ollut. Ravintolassa kävi paljon venäläisiä ja he tilasivat aina hirveät määrät ruokaa ja jättivät suurimman osan syömättä. Meillä kävi myös paljon pikkujouluseurueita. Parhaat tipit jättivät taksikuskit. Kerran muistan palvelleeni isoa jenkkiseuruetta ja laskun maksun aikaan meinasin pyörtyä kun isäntä kirjoitti luottokorttikuittiin 500 markkaa tippiä. Se oli huikea rahasumma silloin ja kokkikin sai luonnollisesti omansa. Se on käsittääkseni 10 %:n sääntö edelleen jenkeillä voimassa.

Vietin ravintolassa muistaakseni 5 vuotta mikä oli pitkä aika pätkätyöläiselle ja pesti päättyi kun ravintola myytiin toiselle. Olisimme saaneet jatkaa vanhoina työntekijöinä mutta suurin osa siirtyi elämässä eteenpäin. Myös täällä työn iloa toi eniten henkilökunnan hyvä yhteishenki. Ravintolatyö on kovaa ja sen kestää jos on hyvä tiimi. Hurtti huumori ja reippaat ihmiset kantavat pitkälle. Myös tämän ravintolan entisille työntekijöille lähetän lämpimät terveiseni.
-Sari Jantunen

Kuvia