Ensimmäinen myöhäisillan ravintolavierailu, 1960-luku

Olin 17-vuotias kun lähdimme yhdessä ystäväni Lyyrin kanssa debytoimaan Helsingin ravintolaelämään. Tuohon aikaan yleinen ikärajoitus oli 21 vuotta. Sovimme kuitenkin etukäteen, että näyttelen italialaista ovella. Olin oppinut ääntämään joitakin italian lauseita alkuperäiskorostuksella. Lehtovaaran portsarin tarkka silmä osui duomme. " Sinä olet täysi-ikäinen (Lyyrille), mutta kaverisi on selvästi alaikäinen. Nopeana improvisoijana Lyyri selvitti hätäisesti, että olen irlantilainen jalkapalloilija. Minulle tuli yhtäkkinen tarve muuttaa rooliani, "Kysy siltä kuinka vanha hän on", tiukkasi kielitaidoton portsari. Lyyri: "How old are you?", johon minä: "Twenty." Ovimies päätteli omatekoisalla logiikallaan: "Siis ventti. No kyllä sitten pääsee sisään." Minulla ei ollut hajuakaan kuinka ravintolassa käyttäydyttäisiin. Muistin elokuvista, että sherry on suosittu Brittein saarilla, joten
pyysin tyylikkäästi: " A glass of sherry, please." Ja sherryhän tuli. Siinä onnistumisen huumassa ja psykologisessa humalassa Lyyri tilasi tarjoilijalta vielä Irlannin lipun pöytään. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt varastosta, joten Britannian Union Jack sai kelvata. Nykyään kukaan ei voisi edes kuvitella, että irlantilainen pyytäisi pöytäänsä Britannian lippua. Se oli siis ensimmäinen kapakkavierailuni. Joitakin aikoja jälkeenpäin yritimme samaa temppua käyttäen Ateljeeravintolaan Arkadiankadulla. Äänekäs italiankieleni pulppuaminen ovella sai nolon lopun kun portsari hallitsikin itse kielen.
-Iiro Tainio

Kuvia