Me tytöt vain tanssimme

1960-luvun alkupuolella olin sen ikäinen etten päässyt vielä ravintoloihin. Keuruun Hartunkankaalla oli tanssilava, jonka kesäkausi avattiin vapulta. Kesämekko päälle ja lavalle, vaikka hampaat kalisivat viileähkössä säässä. Minulla ja sisarellani oli 12 km:n matka. Välillä saimme kyydin naapurin vanhaltapojalta, joka ei tanssinut, mutta tuli sinne katselemaan tyttöjä vai liekö sisartani vaimokseen havitteli. Autokyydin puuttuessa pyöräilimme lavan lähettyville ja piilotimme pyörämme vähän matkan päässä olleen ladon taakse. Ja sinne ne sitten jäivät, jos saimme kyydin kotiin. Arkipäivänä linja-autokyydillä lähdimme hakemaan ne pois. Sillä ei ollut merkitystä kumpi sen kyydin sai, sillä sisko otettiin aina mukaan. Siskoani onnisti useimmiten, koska hän oli minua 20 cm pisempi ja rotevampikin,
vaikka oli vain vuoden vanhempi. Vähän toisella kymmenellä ollessamme aloitimme jo tanhuharjoitukset, joten askelkuviot olivat jotensakin selvät. Siskoani tanssittivat varttuneemmat pojat ja minua piirittivät "pikkunassikat", jotka halusivat tanssiopetusta. Joskus se jopa ärsytti. Tanhukaverit olivat meille molemmille mieluisia tanssittajia

Nuoret tupakoivat melko yleisesti ja siskonikin liittyi kyseiseen porukkaan " Hartun rinkiin". Minä voin pahoin tupakansavusta, joten pysyttelin kaukana. Tupakoimaton tyttöystäväni sanoikin "leuhkuuttaan naiset polttavat". Toki minäkin sitä kerran kokeilin kotona tallin takana isän pillilupilla. Muutaman henkosen jälkeen voin tosi pahoin ja olin naamaltani vihreä!

Rippikouluni aikaan pappi sanoi, että tanssi ei ole syntiä, vaan se mitä touhutaan tanssilavojen ulkopuolella. Ja siitähän me emme tienneet mitään, koska me vain tanssimme. Saattotarjouksesta kieltäydyttyäni havaisin, että kyseinen poika loukkaantui, koska hän tuli jatkuvasti suoraan minua kohti, mutta kumarsi aina vieressäni olleelle tytölle.

Muista tanssilavoista ja ravintoloista on sitten omat muistonsa, johin en nyt palaa. Valokuvia minulla valitettavasti ei ole, joten minun on tyytyminen muistikuviin.
-Raija Keskinen/RAKE

Kuvia